keskiviikko 18. lokakuuta 2017

PIKAPÄIVITYS

Aikaahan tässä on jo vierähtänytkin , nimittäin viimeisimmästä päivityksestä.
Joka päivä päätän , että nyt minä tänään, juuri tänään tänne jotain päivitän, mutta töistä tullessa olen
niin päästäni pyörällä etten sitten mitään saakaan aikaseksi.
Ja jos totta puhun, niin onkohan näille postatuksilleni niin suurta lukijakuntaakaan , että jollakin olisi
jotenkin näitä ikävä ;)

Niin tai näin... Olkaa hyvä!
















                                    
                                     Joskus kun ei oikein jaksa,
                                     ei jaksa sitä tavallista arkea,
                                     samanlaisia harmaita päiviä,
                                     pitkiä kassajonoja,
                                     työstä uupuneiden totisia kasvoja.


                                     Kun ei jaksa,
                                     olla kaunis ja kiltti,
                                     nainen ja huolehtija,
                                     ihana ja säteilevä,
                                     kaikki huomioonottava.

                           
                                     Kun ei oikein jaksa,
                                     katsoa peiliinkään,
                                     ja tunnustaa,
                                     että olet siinä,
                                     kaikkine vuosinesi,
                                     ihminen ihmisten joukossa,
                                     ei sen kummempaa.

                                   
                                     Ja sitten näen sinut,
                                     näen sinun silmäsi,
                                     miten ne katsovat minuun,
                                     sanovat jotain
                                     mitä ei tarvitse sanoa ääneen.
                                     Sanovat jotain,
                                     ja minä tiedän,
                                     että olen juuri tarpeeksi hyvä,
                                     eikä minun tarvitse muuta ollakaan.
                                    
                                   
                                    

                                    
                                 
                                    

                                





                                    


                                    
                                    
                            


                                   
                           

sunnuntai 27. elokuuta 2017

ONNI













Jos hiljennyt vähäksi aikaa ,
suljet silmäsi,
tunnustelet tuulta kasvoillasi,
kuuntelet sateen ropinaa ikkunaasi
ja huomaat heinän heiluvan
-Uskon että olet juuri sinä hetkenä onnellinen.




perjantai 30. kesäkuuta 2017

BON APPETIT



Toissa talvena haaveilin pihallemme pientä nuotiopaikkaa vaikka kaivonrenkaasta.
Tiedättekö, sellaista jonka äärellä voi paistaa kauniina keväisenä talvipäivänä vaikka makkaraa lasten tai ystävien kanssa. Nimittäin tuntui siltä, että pihalla olomme talvipäivinä oli suurin piirtein pelkkää lumenkolaamista ja ei sen enempää.
Tästä haaveestani...nimittäin siitä kaivonrengasgrillistä sitten esitin miehelleni pienen toiveen ja mitäs sen jälkeen sitten tapahtuikaan, voitte katsoa näistä kuvista.
Pihalle rakentui vallan muuta seuraavana keväänä, eikä ollenkaan mitään hullumpaa,
 jos saan itse sanoa.
Ja koska rakennusperiaatteemme näissä pihan jutuissa on pitkälti kierrätysmateriaalin käyttö, niin tähänkin saimme aika suuren osan rakennustarpeista suvun metsästä, navetan ylisiltä ja kierrätystiilistä.
No, mikä tämä korvaava rakennelma kaivonrengasgrilliin sitten on? - Oma lämmittävä, tulenloimuinen ,tuoksuva pizzapaikkahan meille sitten syntyi....ja sen voin teille taata, että tällä uunilla on meille ja ystävillemme syntynyt monen monta herkullista pizzaa, puhumattakaan loimulohesta, lihapadoista ja ohrapuurosta.
Ja kun saamme meille ystävät tai sukulaisia koolle ilta painuu monta kertaa jo mailleen ennen kuin huomaamme mennä nukkumaan, niin lämmintä uunin kyljessä on.





















lauantai 17. kesäkuuta 2017

POUTAPILVIÄ

Kesä, ihana sana , ihana tunne .
Aurinkoa, lämpöä, kauneutta.
Ystäviä, laineen liplatusta, kiireettömyyttä.
Ulkona liehuvat lakanat, pehmeä pihanurmikko, linnunlaulu.
Pihasauna, paljaat varpaat, onnesta kupliva sydän.










maanantai 3. huhtikuuta 2017

PUUTARHURIN KIIREITÄ

Joka vuosi päätän  etten enää ensi vuonna osta suuria määriä siemenpusseja, mutta kaikki pyhät lupaukset häviävät taivaan tuuliin kevään taas koittaessa ja IHANIEN siemenkuvastojen ilmestyessä postiluukkuun. Pää suorastaan sumenee ja järjenääni häviää johonkin kaukaisuuteen kun pääsen hypistelemään näitä ihanuuksia hyllyjen eteen. Täytyy sanoa , että olen kuin lapsi karkkikaupassa ja vaikka kuinka tiedän mikä työmäärä kaiken kylvämisessä, koulimisessa ja istuttamisessa taas on , niin ihan sama ! Puhumattakaan siitä , mihin sitten nämä kaikki tuhannet taimet taas istuttaisin.
Osan toki saan työnnettyä ystäville ja sukulaisille ja uskon että he niistä ilahtuvatkin ...jos nimittäin vain multaa ja kukkaruukkuja riittää.
Luulen että tämä kukkainnostus on ihan sisäsyntyistä, siis että siihen tavallaan niin kuin jotenkin jo syntyessään saa sellaiset geenit. Vähän niin kuin joku saa urheilugeenin , joku kielinerousgeenin ja joku taas professorigeenin. Uskon että olen saanut puutarhageenin , sillä jo pikkutyttönä saatoin katsella ja ihastella jotain yhtä Helmililjaa hyvinkin tunnin saaden ehkä jo vanhempani hieman huolestuneiksi siitä , että istuin paikallani nurmikolla tuntitolkulla  tuijottelemassa yhtä kasvia:)
Mutta niin tai näin, luulenpa, että jokainen meistä pitää kukkasista ja ihanista kesäpäivistä. , vaikkei niitä sitten itse kasvattaiskaan...nimittäin kukkasia.













Näihin kesäisiin tunnelmiin, jottei se tärkein unohtuisi, nimittäin elämän kauneus.

Yöllä on varmaan joku Jumala
kulkenut puutarhassani.
Kaikki unikot ovat avautuneet.
Tuskin uskallan astua ulos,
pelkään palavani pienissä liekeissä.



sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

HELMIKUUN LUMIHIUTALEITA


Helmikuu, nytkö se meni?
Muutama lumihiutale ja jo aavistus alkavasta keväästä
kun katse ja mieli siirtyy maaliskuuhun.
Ihana, ihana aurinko.















Sisimmissään jokainen on tuuli,
henkäys.
Avaa kämmenesi tuuleen,
hyväile tuulta
aamunkoitosta uniesi läpi.
Jos joku kysyy
miksi olet olemassa, tässä,
vastaa tuuli, henkäys ja kädet.
Tuulen jokainen jättää jälkeensä'
henkäyksen
ja joskus illan viiletessä
se osuu
joihinkin käsiin.

-Tommy Tabermann-