KERÄILYÄ VAI HAMSTRAUSTA ?

Mitä ihminen tekee herätyskelloilla, joista kaikki eivät edes käy tai karttapallolla, josta monen valtion rajat ovat muuttuneet jo monet kerrat, tai sitten muulla vastaavalla tavaralla? Tavaralla jolla ei oikeastaan tee yhtikäs mitään, niin kuin käytännössä, mutta jotka ovat joko niin kauniita, tai niin muistoja herättäviä jostakin aiemmasta elämästä ettei niistä voi luopua, tai niiden ohi ei vain voi kävellä.

Niinpä...olenko hamsteri eli hamstraaja vai vanhan tavaran pelastaja? Oli sitten niin tai näin, niin ainakin nämä jotenkin vain kuuluvat tähän "ikuisen sisustajan" luonteeseen ja näissä on jotakin sellaista, joka on lähellä sydäntäni. Ukkini herätyskello vie ajatukseni 30-40 vuoden päähän Turun mummolaan, karttapallo taas mieheni lapsuusmuistoihin.

Ja kaikkiin noihin muualtakin saatuihin ja ostettuihin sisältyy aina jokin historia, mielikuva siitä kuka on esineen omistanut, millainen tarina sillä olisi kerrottavanaan.

VANHAN TUOLIN TUUNAUSTA

Vitosen tuoli, muutama askartelumaalipurkki ja mietintämyssy päähän.

Tuolihan oli aivan kelpo vielä, tukeva ja liimaukset kunnossa, mutta kovin rapistunut maaliltaan. Jotta se sai paikan huvimajassa sille piti suorittaa pikaehostus. Siispä hion irti menevät maalit pois hienolla hiekkapaperilla ja kävin ostamassa askartelukaupasta pieniä iloisenvärisiä askartelumaaleja jotka kuivuvat silmänräpäyksessä sekä pari pensseliä. Alkukesän Sveitsin matkalla näimme suloisia vanhoja taloja, mitä hienoimmilla julkisivumaalauksilla ja niistä sain idean tämän tuolin koristeluun. Tosin nämä taloni eivät ole lähestulkoonkaan sitä luokkaa mitä Sveitsissä, mutta jotain sinne päin nyt kuitenkin. Pilvetkin saivat ihan omat ääriviivansa jo tuolissa olevien maalittomien läikkien mukaan. Viimeiseksi mieheni halusi vielä maalata pari rakastunutta helmikanaa selkänojan yläosaan...Vihjaakohan hän niissä jotenkin meihin.

Ja valmiina huvimajassa.

Seuraava tuunausurakka odotteleekin sitten jo pääsyä keittiön tuoleiksi .

Ihan noin mielikuvituksellisia näistä ei kuitenkaan tule, vaan saan tyytyä ihan yksivärisiin.

Nämä tuolit olen koonnut paikallisilta- sekä facebookin kirpputoreilta, ja hämmästyin ovatko kaikki lähteneet tuolienhamstrausostoksille yhtä aikaa, niin vaikea näitä oli löytää. Mutta nyt on kokoelmani täysi ja odottelen maalausenergiaa tai oikeastaan maalausaikaa.

WANHAN SAUNAN LEMPEISSÄ LÖYLYISSÄ

Nyt raotan oven vanhaan pihasaunaamme, saunaan jossa saa makoisimmat ja lempeimmät löylyt mitä kuvitella saattaa. Keväästä lähtien lämmitämme saunaa harva se viikko ja mikä kruunakaan kesäillan mukavammin kuin kiireetön hetki saunan lämmössä ja sen jälkeen istuskelu pihakeinussa seuraillen pääskysten lentoa pesäänsä räystään alle. Eikä silloin ole mihinkään kiire...

                                      Välillä onni oikein

                                  kohisee korvissa

                                  virtaa niin ettei meinaa

                                  ajatuksiaan kuulla.

                                  Ei tahdo millään

                                  huomata huolia

                                  ei muista murehtia

                                  maailman menoa

                                  ei mieti rahaa eikä aikaa

                                  ei katso ikää eikä näe vaivaa.

                                  On vain se onni

                                  oikein kovasti

                                  kohiseva onni.

                              

                                  Ja taustalla

                                  oikein tavallinen arki.

                                                    Kesken-Elina Salminen

 

                                                   

                                             

                                

VINTAGE CLOTHING BOUTIQUES

Minussa elää romantikko ja haaveilija ja kaiken kauniin ystävä. Nyt olen menettänyt sydämeni vuorostaan kauniisiin 20- ja 30-luvun vaatteisiin, silkkiin ,samettiin ja pitkiin valkoisiin helminauhoihin.
Olikohan noina vuosikymmeninä ihmisetkin kauniimpia, vai näyttävätkö he vain siltä vanhoissa valokuvissa? Ainakin heillä oli ihania hattuja, mekkoja, käsilaukkuja ja koruja ...ja entäs sitten ne komeat kavaljeerit jotka hienoine käytöstapoineen saattelivat daamejaan puiston halki tanssiaisiin...

Jo pienenä tyttönä ihastelin mummoni viime vuosisadan alkupuolella otetuissa paksuissa pahvisissa valokuvissa näitä leiskuvasilmäisiä nuoria miehiä ja heidän suloisia morsiamiaan. Mummoni kertoi minulle monet kerrat päivästä jolloin hän meni kihloihin pappani kanssa 1910-luvulla Monrepos-puistossa Viipurissa. Tarkkaa vuotta en muista, mutta noin sata vuotta sitten nyt kuitenkin. Ihanan päivän kunniaksi he ehkä kävivät Viipurin valokuvaamossakin jossa heidät ikuistettiin juuri tuollaiseen paksuun pahvivalokuvaan.

Ja jotta pääsisin pieneksi hetkeksi näihin ihaniin vuosikymmeniin, niin olen löytänyt muutaman kauniin hatun ja käsilaukun kirppareilta. Milloinka sitten saan pukeutua näihin löytöihini? No niinpä...täytyy varmaan pitää pienet pukujuhlat taas kunhan kerkeämme...
Tässä teille makupaloja: