Joka päivä päätän , että nyt minä tänään, juuri tänään tänne jotain päivitän, mutta töistä tullessa olen
niin päästäni pyörällä etten sitten mitään saakaan aikaseksi.
Ja jos totta puhun, niin onkohan näille postatuksilleni niin suurta lukijakuntaakaan , että jollakin olisi
jotenkin näitä ikävä ;)
Niin tai näin... Olkaa hyvä!
Joskus kun ei oikein jaksa,
ei jaksa sitä tavallista arkea,
samanlaisia harmaita päiviä,
pitkiä kassajonoja,
työstä uupuneiden totisia kasvoja.
Kun ei jaksa,
olla kaunis ja kiltti,
nainen ja huolehtija,
ihana ja säteilevä,
kaikki huomioonottava.
Kun ei oikein jaksa,
katsoa peiliinkään,
ja tunnustaa,
että olet siinä,
kaikkine vuosinesi,
ihminen ihmisten joukossa,
ei sen kummempaa.
Ja sitten näen sinut,
näen sinun silmäsi,
miten ne katsovat minuun,
sanovat jotain
mitä ei tarvitse sanoa ääneen.
Sanovat jotain,
ja minä tiedän,
että olen juuri tarpeeksi hyvä,
eikä minun tarvitse muuta ollakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti