Kasvihuoneeni, yksi rakkaistani

Jos en olisi ihminen luulen että olisin puutarhatonttu. Siksipä olin onnesta sykkyrällä kun mieheni lupasi minulle häälahjaksi kasvihuoneen soman, aivan ikioman.

Ehkäpä tämä kasvihuone on juuri siksikin niin tärkeä minulle, koska luulen että se on rakennuttu huolella kauniiksi pitsi-ikkunoineen kaikkineen  rakkaudella. Kasvihuoneesta on ollut meille paljon iloa. Keväällä kylvämme sinne kasvamaan pihamme kesäkukat ja pitkin kesää siellä kasvavat niin tomaatit kuin kurkutkin koko kesän tarpeeksi. Välillä satoa tulee niin paljon, että jaamme sitä kaikille jotka pihallamme poikkeavat.

Onhan tämä viljely myös hauskaa, puhumattakaan terapeuttisesta vaikutuksesta. Kun astun pienestä ovesta sisään lämpimään ja tuoksuvaan kasvihuoneeseen huolet ja uupumukset kaikkoavat taivaan tuuliin.

Näin huone nousi pihallemme:

Ensin mieheni piirsi hahmotelman paperille ja mietti ikkunamalleja

Sitten oli perustusten vuoro

Kasvihuoneen seinät rakennettiin valmiiksi elementeiksi ja maalattiin. Puutavara oli kauan sitten puretusta isosta ammattiviljelyyn käytetystä kasvihuoneesta, joka oli purettu 80-luvulla.

Sitten seinien noston jälkeen....

Katoksi valikoitui polykarbonaattikennolevyt , 16 mm paksua ja kolmikerroksista. Nämä ostimme uutena, muutoin kierrätystavarasta rakennettuun huoneeseen.

Harjannostajaiskahvit maistuivat aika makoisilta

Suloinenhan siitä tuli...